Easy living

2013-08-30

Tags:

Patricia Urquiola yllättää aina uusilla muotoiluideoilla. Ja yhtenä kansainvälisen muotoilun loistavimmista tähdistä hän on kaikkea muuta kuin ennustettava.

– Olen valinnut työn muotoilun parissa, koska siinä on kyse fyysisistä esineistä, jotka houkuttelevat koskettamaan ja ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. En usko muotoiluun, jonka pitäisi aina yllättää ja luoda uutta. Tavalliset ihmiset eivät pidä siitä. Muotoilijoina teemme työtä kuvien kanssa, jotka kohdataan aivan yllättäen. Ne herättävät uteliaisuutta ja sitten katoavat, mutta ne ovat kuitenkin osa perinnettä ja luovat jatkuvuutta. Se onkin muotoilun vitsaus. Tarkoitan, että loppujen lopuksihan jäljellä ovat nämä esineparat.

Ei ole helppo saada suunvuoroa Patrician kanssa puhuessaan. Hän pyyhkäisee hiukset otsalta, pitää päätä vinossa ja höystää kaikkea pahaa aavistamatta ideoillaan. Hän on kuin vitamiiniruiske, jolla on valtavasti ideoita, ja hän vaihtelee näennäisesti täysin tiedostamatta italian, englannin ja espanjan välillä. Mutta hän on kaikkea muuta kuin sekava. Kaikissa hänen kalusteissaan näennäisesti erilaiset ainesosat yhdistyvät aistilliseksi, ulkoisesti läsnä olevaksi designesineeksi. Tässä ei tarvitse huolehtia trendeistä, vaan hän itse määrää sävyn ja viittaa uusiin mahdollisuuksiin. Ja ehkä myös hänen intensiivinen läsnäolonsa tekee hänestä niin menestyksekkään suurten designyritysten keskuudessa?

– Luovat ammatit ovat yhä tärkeämpiä, meitä tarvitaan tuomaan inhimillistä ulottuvuutta. Me muotoilijat olemme välttämättömiä keskustelukumppaneita, olipa kyse tuotteista tai palveluista. Yrityksen sisällä voi helposti pysähtyä, ja sitten me voimme tulla ulkopuolelta ja löytää uusia ratkaisuja, koska siihenhän meidät on koulutettu, odottamattomien ongelmien ratkaisemiseen.

Antibody koristeltu kaleidoskooppimaisesti huovalla, villalla ja nahalla, inspiraatio on peräisin hengitykseen ja vasta-aineisiin liittyvästä keskustelusta. Ja hieman kauempana on nähtävänä hänen mustasta nahasta valmistamansa paksu riippumatto.

Patricia on eräänlainen talon oma muotoilija nykyään klassikoiksi luokitelluissa italialaisissa muotoiluyrityksissä, B&B:ssä, Flosissa ja Kartellissa. Ja hän korostaa, että ihmisten on viihdyttävä yhdessä, työ on myös ilo. Herääkin kysymys, eikö hän työskentele parhaiten ystävänsä Patrizia Moroson kanssa, jonka kanssa työskennellessään hän aikoinaan teki läpimurtonsa. Moroson taiteellinen johtaja selittää espanjalaisen tuulispään menestystä sillä, että Patricialla ei ole klassista muotoilijakoulutusta.

– Minusta Patricia Urquiola on todellinen italialaisten muotoilijoiden, kuten Achille Castiglionen ja Vico Magistrettin, sukupolven vallanperijä. Ja hän on täydellinen, koska hän ei ole syntynyt muotoilun maailmassa vaan arkkitehtuurin parissa. Hänellä ei ole ollut tätä kunnioitusta vanhoja mestareita kohtaan, ehkä hän ei ole edes kuullut heistä? Hän kirjoitti opinnäytetyönsä Castiglionelle ja aloitti työskentelynsä sekä hänen että sittemmin Magistrettin palveluksessa, ja juuri hän, espanjalainen, on suodattanut esiin italialaisen muotoilun ytimen.

Baskimaan Oviedosta kotoisin oleva espanjatar italialaisen muotoilun tulevaisuuden toivona. Vastakohtien ja paradoksien täyttämässä maailmassa kasvanut perinteisen porvarisperheen tytär, joka katsoo juurtensa olevan barokissa.

– Se on tuskin mikään rajoitus, vaan päinvastoin tiennäyttäjä. Mutta en saa inspiraatiotani siitä. Ei voi koskaan tietää, miten omia luomuksia käytetään, siksi teen harvoin oman mieleni mukaan. Haluan pystyä elämään esineideni kanssa, vaikka kyllästyisin niihin. Vähän kuin elokuva-alalla: täytyy olla persoonallinen, vakaumuksellinen, jotta saa aikaan oikean tasapainon tämän jalostetun ilmaisun, energian, kritiikin ja älykkyyden välille. Jos sen saat aikaan, onnistut.

Patricia Urquiola työskentelee samassa radikaalissa hengessä kuin kuusi- ja seitsemänkymmenluvun vallankumoukselliset Ettore Sottsass ja Alessandro Mendini. Heidän kyseenalaistava kapinallinen muotoilunäkemyksensä oli kaukana saksalaisesta Bauhausista. Dieter Ramsin hengen mukaisen, abstraktiksi luokiteltavan puhtaan muotoilun sijaan, joka rakentaisi uutta maailmaa teollisuus esikuvanaan, lähtökohtana oli ihminen.

– On löydettävä oma uskonsa, emmekä saa töllistellä sokeina tietokoneitamme – ne ovat hyviä työkaluja, mutta eivät kaikki kaikessa. Siis älypuhelimet, iPadit ja kaikki, jaksammeko kantaa mukanamme niin paljon tavaraa? Uskon, että tarvitsemme erilaisen suhteen tavaroihin, joilla ympäröimme itsemme, aineellisemman ja enemmän läsnä olevan. Kaikesta ei tarvitse tehdä niin monimutkaista: back to the roots! Easy living!

Ja Mendini on antanut hänelle vähän uusia ideoita viime aikoina. Hänen näyttelyissään Fabbrica del Vaporessa, missä oli kaksilla viime kalustemessuilla esillä runsaasti niin nuoria kuin vanhojakin muotoilijoita, on ollut esillä heidän omaa temaattista tuotantoaan. Sen sijaan, että muotoilijat odottaisivat suurten muotoiluyritysten löytävän heidät, uusia teitä etsitään verkostoitumisesta ja käsiteollisuuden kaltaisesta omasta tuotannosta. Patricia ei ole osallistunut tähän, mutta  hän pitää ajatuksesta, että annetaan omien projektien löytää uusia teitä eräänlaisen mikrotuotannon avulla, olipa kyse 3D-tulostuksesta tai teollisen tuotannon ylijäämätuotteiden parissa työskentelystä.

– Meidän tehtävämme muotoilijoina on yhä useammin välittää osaamista ja tulkita nykyaikaa, eikä ole itsestään selvää, että työskentelemme aina muotoiluyrityksissä, voimme tietysti valmistaa tuotteita myös itse. Minun uudessa ateljeessani meidän pitäisi pystyä valmistamaan myös pieniä sarjoja suoraan asiakkaille.

Samanaikaisesti hän uskoo, että muotoiluyritysten on laajennettava näkymiään selvitäkseen Euroopan kriisistä.

– Kriisin vuoksi Euroopan on panostettava entistä enemmän laatuun nyt, kun kartta on muuttunut ja Etelä-Amerikan, Aasian ja Australian markkinoiden merkitys kasvaa jatkuvasti. Uskon myös, että tarvitsemme monipuolisempia markkinoita - tilaa riittää sekä halpaketjuille että kalliimmille laatuyrityksille, joihin me eurooppalaiset voimme panostaa entistä enemmän. Se tarkoittaa, että meidän on kuunneltava tarkemmin, oltava nöyrempiä ja samaan aikaan luovia. Mutta se edellyttää, että muotoiluyritykset uskaltavat laajentaa ja näkyä uudella tavalla.

Flosille valmistettuunTatou-teokseen taiteilija sai inspiraation samuraiden sekä kevyistä että vahvoista verkkopaidoista.


Re-Trouvé EMU:lle 2008.


Foliage-nojatuoli Kartellille on rakenteeltaan kuin leveälehtinen oksasto.


Huomaa näkyvät saumat, jotka tuovat rakennetta M.a.s.s.a.s-tuolille, Morosolle


– Pidin hauskaa kuin lapsi ensimmäisellä matkallani Pohjolassa. Idean Fjordiin sain Arne Jacobsenin hotellissa. Ajattelin, että nyt nämä muotoiluikonit saavat riittää. Tarkoitan, että nehän ovat kulttuuriperintöämme mutta kuuluvat täysin toiseen aikaan.


Kartell tilasi Patricia Urquiolalta klassisen tuolin ja sai tietysti jotain aivan muuta. Frillyyn Urquiola sai inspiraation sellerin kuiduista, ja koristeellinen kude toimii myös rakenteellisena ratkaisuna.


Tietoruutu:
Patricia Urquiola syntyi vuonna 1961 Espanjan Oviedossa. Hän aloitti arkkitehtuuriopintonsa Madridissa ja saattoi ne loppuun Milanossa vuonna 1989. Sen jälkeen hän työskenteli Achille Castiglionilla ja avusti häntä koulussa sekä E.N.S.C.I:llä Pariisissa. Hänen ensimmäiset kalusteensa syntyivät vuonna 1991 yhteistyössä Vico Magistrettin kanssa de Padovalle, mihin hän meni myös töihin. Hän piti vuosina 1993-96 arkkitehtitoimistoa yhdessä kahden ystävänsä kanssa. Tämän jälkeen hänestä tuli vastaava johtaja Piero Lissonille, ja vuonna 2001 hän perusti oman ateljeensa, myös Milanoon.
www.patriciaurquiola.com