Arkkitehti Gert Wingårdh: Korkeita taloja ja pohjoista valoa

Ruotsalaisen rakennustaiteen maailmankartalle viemään onnistunut arkkitehti Gert Wingårdh pitää korkeista taloista. Etenkin satojen metrien korkuisista pilvenpiirtäjistä, joihin ruotsalaiset ovat enimmäkseen suhtautuneet kylmäkiskoisesti – niinpä korkeat talot ovat tähän saakka jääneet rakentamatta. Mutta hankkeista on käyty intensiivistä keskustelua, ja ne on huomattu.

Kun Gert Wingårdh matkusti 1970-luvulla ensimmäisen kerran New Yorkiin, hän pettyi näkemäänsä. Manhattanin pilvenpiirtäjät olivat aivan liian matalia, ne eivät yltäneetkään niin korkealle pilviin kuin hän oli kuvitellut.
- Suurissa kaupungeissa tulee olla korkeita taloja, hän on julistanut joka kerta, kun jokin hänen pilvenpiirtäjävisioistaan on ollut tapetilla.

Tämä arkkitehti on kuitenkin tunnettu muustakin kuin korkeista taloista. 1980-luvun lopun läpimurtonsa jälkeen hän on ollut lievästi sanottuna ahkera. Suunnitellut suuria teollisuusrakennuksia ruotsalaisille suuryrityksille, kuten Astra Zenecalle, ensin Mölndaliin, sitten kauemmas maailmalle.Walthamille Yhdysvaltain Massachusettsiin ja Englannin Manchesteriin. Huomiota herättävä lennonjohtotorni Arlandassa on tähän mennessä ainoa hänen ”korkeista taloistaan”, joka on rakennettu. Siihen sisältyy myös taideteos: kirjaimista ja sanoista koostuva kiemura kiertää rakennuksen kapeaa runkoa. Ylioppilaskunnan kokoontumisrakennus Chalmersin opiskelijoille ja elämyskeskus Universeum, sijaitsevat molemmat Göteborgissa. Lisäksi hän on suunnitellut useita paljon julkisuudessa olevia asuintaloja. Erinomaisen yksinkertaisista, kalliotonteille rakennetuista huviloista, Malmön länsisataman epäsäännöllisiin lasijulkisivuihin, joiden takana piilee epäsovinnaisia ja ylellisiä huoneistoja. Sekä kaksi suurlähetystörakennusta, joiden tehtävänä on kuvata arkkitehtuurin keinoin nyky-Ruotsia. Berliiniin Wingårdhin piirtämä Ruotsin suurlähetystö valmistui 1999. Ensi vuonna, kesällä 2006 vihitään käyttöön uusi Ruotsin suurlähetystö Washingtonissa.

Eräs hänen uusimmista tehtävistään on kuitenkin vasta päätöksenä paperilla: talon suunnitteleminen ja rakentaminen aivan Tranåsin lähelle. Vielä ei ole kuitenkaan lainkaan selvää, miten se organisoidaan ja miltä se näyttää, ideointi on tuskin edes alussa. Kyse on kahden kalustevalmista- jan, Materian ja Klaessonsin uudesta toimisto- ja tehdasrakennuksesta. Molemmat ovat nykyään Kinnarps-konserniin kuuluvia itsenäisiä yhtiöitä. Ajatus siitä, että pieni ruotsalainen maalaislähiö pääsee nyt nauttimaan korkean kansainvälisen tason arkkitehtuurista, puhuttelee sekä arkkitehtiä että toimeksiantajaa, Materian ja Klaessonsin toimitusjohtaja Lars Bülowia.
- Erittäin jännittävää, he molemmat toteavat. Ensimmäinen Gert Wingårdhin rakennus, joka sai laajempaa huomiota, oli vuonna 1988 valmistunut Öijaredin golfklubi Lerumissa. Siellä ruotsalainen yleisö pääsi ensimmäisen kerran vuosikymmeniin ihailemaan todella mielenkiintoista ja viimeisteltyä arkkitehtuuria, jonka luojana oli hieman yli 35-vuotias uusi tulokas.Tämä herätti huomiota. Arkkitehtuurin alalla on nimittäin aivan oma ikäluokittelunsa, jossa 40-vuotiasta pidetään hyvin nuorena. Ammatti on niin monimutkainen ja monitahoinen, että arkkitehdin parhaat vuodet ajoittuvat usein huomattavasti myöhemmille ikävuosille. Niinpä yksilöllisillä ja erittäin ilmaisurikkailla materiaaleilla toteutettu, Öijaredin rinteisiin hienosti sulautuva klubirakennus kiinnitti huomiota ja oli tapaus, joka sai kulmakarvat kohoamaan. Asiaan kuuluu myös, että ruotsalaisessa arkkitehtuurissa on 1970-luvun jälkeen ollut meneillään jonkinlainen laskusuhdanne.Vanhat suuret nimet, kuten Gunnar Asplund ja Sigurd Lewerentz, jotka tunnetaan kansainvälisesti muun muassa Tukholman maailmanperinnöksi julistetusta metsäisestä hautausmaasta, olivat poissa. Uudet suuret nimet, kuten Peter Celsing ja silloin nuoret radikaalit toimistot kuten ELLT ja FFNS, olivat joutuneet vastatuuleen, kun tuon ajan miljoonaohjelmat ja suuret purkutyöt lähes jokaisessa Ruotsin kaupungissa alkoivat yhtäkkiä vaikuttaa mielipiteisiin kaikesta uudesta arkkitehtuurista. Uusi ja rohkea oli huonoa, vanha ja herttainen hyvää - mediassa oli vallalla tällainen ahdasmielisempi ajattelutapa arkkitehtuurin suhteen. Tämä ajattelutapa on säilynyt myöhemminkin, mikä on tuskin ollut eduksi kansainvälisesti tehokkaalle uuden luomiselle. Tilanne on alkanut kirkastua vasta nyt, 30 vuotta myöhemmin. Gert Wingårdh on tässä prosessissa ensimmäinen aseenkantaja, tämän päivän ruotsalainen arkkitehti, joka on onnistunut yhdis-tämään laajan tuotannon sekä kotimaassa että ulkomailla rikkain ja laadukkain tuloksin.
- Valo ja demokraattinen perinne ovat kyllä ruotsalaisen arkkitehtuurin tyypillisimpiä ominaisuuksia, Wingårdh toteaa tavoittaessani hänet autosta matkalla Göteborgista Skåneen. Piirteitä, jotka ovat tyypillisiä minunkin rakennuksilleni. Mitä hän sillä tarkoittaa?
- Ruotsalaisessa ja pohjoismaisessa arkkitehtuurissa on oltu perinteisesti erittäin kiinnostuneita pohjoisen erikoisesta valosta, hän kertoo. Pitkään näkyvä aurinko, punainen iltarusko - arkkitehtuurissa niitä voidaan käyttää näkyvinä ominaisuuksina. Ja mielipide demokratiasta heijastuu siinä, miten rakennus organisoidaan. Voimme huomata esimerkiksi Astra Zenecan ja Ericssonin kansainvälisissä töissä, miten ruotsalaista yrityskulttuuria pidetään todella inspiroivana ja mielenkiintoisena, koska se ei ole lainkaan yhtä hierarkkinen ja ”pystysuora” kuin yleensä ulkomailla. Eräs Gert Wingårdhin juuri nyt arvostetuimpia tehtäviä on Washingtonin suurlähetystö, jonka rakentaminen on täydessä vauhdissa. Siinä ajatuksilla pohjoisen erikoisesta valosta on tärkeä merkitys. Osittain läpinäkyvän suurlähetystörakennuksen tulee säteillä melkein kuin takaapäin valaistu lyhty. Materiaaleina on käytetty paljon lasia ja vaaleaa puuta, joka heijastaa ja peilaa. Vaikutelmaa voimistaa lasimuotoilija Ingegerd Råmanin taiteellinen koristelu, joka häivyttää veden ja lasin rajoja.
- Olen osa ruotsalaista perinnettä,Wingårdh sanoo. Samanaikaisesti hän käyttää runsaasti energiaa myös väittelemiseen ja kyseenalaistamiseen. Hän mullistaa käsityksiä siitä, miltä ruotsalaisen kaupungin tulisi näyttää. Ja etenkin taivaanrannan.

Esimerkkinä on Scandinavian Tower -hanke Malmön Hylliessä. 274 metriä korkea toimistoja asuntotorni, josta käytetään epäkunnioittavaa nimeä ”hylliepitten”.Tai Sergel Tower, enimmäkseen asuntoja sisältävä pilvenpiirtäjä, jonka hän piirsi yhdessä Thomas Sandellin kanssa ja joka on ajateltu toteutettavaksi Tukholman keskustassa nimellä Sergels Torg. Molemmat ovat toistaiseksi jäissä.

Viimeksi Gert Wingårdh on ehdottanut rohkeasti neljän kunnioitusta herättävän asuintornin sijoittamista kotikaupunkinsa Göteborgin keskustaan. Heden, joka on paikan nimi, on suuri ja tasainen ja koostuu enimmäkseen sorakentistä, joilla voi pelata jalkapalloa ja joilla välillä vierailee sirkuksia.Väittely on lähtenyt heti käyntiin, mutta tällä kertaa paikallinen tuki on vahvaa. Niinpä tästä tulee kenties ensimmäinen Wingårdhin mahtavista korkeista taloprojekteista, joka myös toteutetaan.
- Eräs pilvenpiirtäjien hyvistä puolista on, että ne vievät niin vähän maapinta-alaa, hän selittää. Esimerkiksi suurin osa Hedenin nykyisistä taloista voidaan säästää. Samalla saadaan kymmeniä uusia asuntoja. Wingårdhin ura on vahvassa nousussa. Sekä taiteelliselta kannalta että väittelyiden ja liiketoiminnan osalta. Onko hänellä vielä haaveita? - On toki, hän vastaa. En ole vielä piirtänyt yhtäkään taidemuseota, joka olisi myös toteutettu. Tai konserttisalia! Ne olisi kiva ehtiä tehdä. Ingrid Sommar