Jään maailmasta

Kinnarps Magazinen valokuvaaja saapui eriskummalliseen hotelliin. Pian se katoaisi kokonaan, ja olikin jo vähitellen liukenemassa, reunat olivat jo pehmenneet. Sieltä täältä se oli myös aika kostea. Oli loppukevät, huhtikuu, ja paikka Skandinavian pohjoisimmissa osissa, kaksisataa kilometriä napapiiristä pohjoiseen. Paikan nimi on Jukkasjärvi, ja se sijaitsee Torniojoen varrella Ruotsin Lapissa.

– Saavuimme Kiirunaan, hän kertoo. Sen jälkeen jatkoimme linja-autolla suoraan ei mihinkään, tai siltä se vaikutti. Lännessä siinsivät lumipeitteiset tunturit, tunnettuja silhuetteja, kuten Kebnekaise ja Lapporten. Ajoimme kuitenkin aivan toiseen suuntaan, suoraan itään, missä kaikki näytti aivan tasaiselta.

Jonas Sällberg kameroineen oli matkalla nyttemmin jo tunnettuun Jäähotelliin, joka perustettiin viisitoista vuotta sitten juuri Jukkasjärvelle ja jonka esimerkkiä on sittemmin seurattu myös Kanadassa, Duchesnayn luonnonsuojelualueella Quebecin lähellä. Hotelli on poikinut myös joitakin jäästä muotoiltuja baareja enemmän tai vähemmän kuumiin metropoleihin, kuten Milanoon, Lontooseen ja Tukholmaan.

Ensimmäisen jäähotellin synty oli melkein sattumaa. Paikallinen matkailuyritys, joka on pitkään houkutellut matkailijoita kesäajan toiminnalla, kuten koskenlaskulla, kalastuksella ja saamelaisasumuksiin tutustumisella, huomasi, että pitkä, jääkylmä ja pimeä talvi voisi myös olla mahdollisuus.Vuonna 1989 täällä järjestettiin kansainvälisesti kuuluisa näyttely, jossa esiteltiin japanilaista jäätaidetta, ja vuoden kuluttua vuorossa olivat ranskalaisen taiteilijan työt. Silloin näyttely järjestettiin erikseen rakennetussa jäägalleriassa, jossa muutamat eksentriset vieraat jopa yöpyivät porontaljoilla. He pitivät kokemuksesta, mistä syntyi ajatus jäähotellista.

Ensimmäisen jäägallerian koko oli kuusikymmentä neliometriä. Nykyinen jäähotelli on kasvanut jo viiteentuhanteen neliömetriin. Hotelli rakennetaan joka vuosi uudelleen, ja siihen tarvitaan kolmekymmentätuhatta tonnia lunta ja neljätuhatta tonnia jäätä. Sillä jäähotellihan katoaa lämmön ja valon tullessa. Siitä valokuvaajamme Jonas Sällberg näki ensimmäiset merkit.
Tunnelma oli outo, hän toteaa. Ensinnäkin valo, sillä sehän on juuri keväällä varsin voimakasta. Toiseksi tunne siitä, että sortuminen oli alka-nut. Oli kiehtovaa nähdä, miten periksi antamaton luonto teki työtään.

Huhtikuu on myös juuri tämän oudon hotellin sesonkiaikaa, joka alkaa joulukuun puolivälissä. Paikalla olikin vielä joitakin myöhäisiä vieraita. Juuri hotellin vuosittaisella uudelleenluonnilla on oma, osittain päällekkäin menevä aikataulunsa.

Torniojoen nopeasti virtaavan veden katsotaan muodostavan erityisen kristallinkirkasta jäätä, joka maaliskuussa ”korjataan” kaksitonnisina jääkuutioina ja viedään säilöön jättimäisiin kylmähuoneisiin. Jäätä säästetään käytettäväksi sekä jääbaareissa ympäri maailmaa että tulevan sesongin jäähotellin rakentamisessa Jukkasjärvelle.Tämä työ alkaa lokakuun lopussa, jolloin kolmisenkymmentä paikallista taiteilijaa ja rakennustyöntekijää aloittaa työnsä. Joka kerta heidän ei kuitenkaan tarvitse aloittaa aivan alusta, sillä nyttemmin on otettu käyttöön suuria kaaren muotoisia teräsprofiileja, jotka toimivat perusrakenteena, joka antaa jäärakennuksille oikeat muodot.

Koska hotelli rakennetaan joka vuosi uudelleen, se ei myöskään aina näytä täsmälleen samalta. Jäähotelli, johon Jonas Sällberg saapui, antoi suippopäisillä muodoillaan osittain itämaisen vaikutelman. Hotellissa on käytetty myös erityistä grönlantilaisteemaa, kuten useita muitakin hahmotyyppejä. Katoavaisuus antaa ainutlaatuista vapautta, koristeluja voidaan vaihdella ja mutkia poistaa.
- Itse hotelli oli vielä kunnossa siellä käydessäni, Jonas Sällberg kertoo. Muodot ja koristelut olivat vielä selkeitä ja tarkkoja, vaikka sulaminen olikin jo alkanut. Mutta suurimman kokemuksen tuo mielestäni valo. Joulukuusta maaliskuuhun on lähes koko ajan täysin pimeää. Silloin tämän jääarkkitehtuurin luoma vaikutelma on vielä satumaisempi ja mystisempi.