Kinnarpsista Stavangeriin

Kinnarpsista Stavangeriin seurana Roland – kuljettaja, lähettiläs ja toimitusasentaja!

On useita eri tapoja matkustaa Ruotsin Kinnarpsista Norjan Stavangeriin – niistä lentämistä pidetään ainoana mielekkäänä vaihtoehtona. Ei kuitenkaan silloin, jos matkatavaroina on yli 10 tonnia konttorikalusteita.Varoitus kauden pahimmasta lumimyräkästä tuoreessa muistissa aloitimme pitkän automatkamme kohti kenties talvista mutta kuitenkin kaunista Norjan rannikkoa.

Tehtävänämme on seurata kuljetusta Ruotsin Kinnarpsilta Aker Kvaernerille Norjan Stavangeriin. Lähtöpaikkana on lastauslaituri 7 Kinnarpsin 14 eri lastauspaikasta. Päähenkilönä on Roland Linder, Kinnarpsilla jo 36,5 vuotta työskennellyt kalusteasentaja.

Matka alkaa Kinnarpsin lastausosastolta. Martin Friberg johtaa työtä ja kommentoi:
– Lastaamme päivässä n. 30 konttia, mikä vastaa n. 1000-1200 kuutiometriä. Yhteensä lastaustehtävissä on noin 80 työntekijää. Jotta ehtisimme tehdä kaiken, työskentelemme kolmessa vuorossa: päivisin ja iltaisin sekä jatkuvassa yövuorossa joka päivä pyhiä lukuun ottamatta.
- Työnämme on, kuten monella muullakin, toimittaa oikeat tavarat oikeaan paikkaan ja oikeaan

aikaan. Koska tuotantomme perustuu tilaukseen emmekä oikeastaan pidä varastoa, kaikki tuotteet menevät suoraan ”tuotannosta lastaukseen”. Tämä takaa nopean ja varman käsittelyn, jossa virheiden tai erehdysten todennäköisyys on periaatteessa nolla! Oikea paikka tarkoittaa meille, että saamme lastattua tavarat ilman edestakaisin siirtelyä. Käytämme pakkauksia ainoastaan aaltopahvia ja huopaa.Tähän ovat syynä sekä ympäristötekijät että se, että näin lastattaessa säästyy tilaa, kun kuormaan ei pääse turhaa ilmaa. Oikealla ajalla tarkoitetaan, että auto pääsee lähtemään Kinnarpsilta sovittuun aikaan asiakkaiden toiveiden mukaan. Tähän pääsemme hyvällä suunnittelulla – ja kenties ylimääräisellä kirillä lähtöhetken lähestyessä, Martin päättää leveästi hymyillen.

Täsmälleen kello 13.00 lähdemme Kinnarpsilta ihanassa säässä; 3 lämpöastetta ja aurinkoista - mutta edessä odottaa uhka lumisateesta ja koiranilmasta! Istumme 8-vaihteisessa Scania turbodieselissä, jonka moottorissa jyllää 380 hv.Varustuksena ”lastutettu” moottori, hydraulinen jousitus ja ABS kaikissa renkaissa sekä monia muita teknisiä hienouksia. Norjaan ajaminen on Kinnarpsilla 25 vuotta vanha perinne. Ensimmäiset matkat suuntautuivat Osloon. Nykyään matkaamme joka puolelle maata, emmekä vähiten Stavangeriin, mihin viemme vähintään yhden kuorman joka viikko.

Pohjoismaissa noin 10 vuotta sitten käyttöönotettujen uusien EU-säännösten mukaan saa periaatteessa ajaa enintään 9 tuntia 45 minuutin levolla. Lain noudattamista valvotaan ajopiirturilla.
- Omasta mielestäni tämä on oikein hyvä, Rolan toteaa, – sekä liikenneturvallisuuden että meidän kuljettajien kannalta. Tämän vuoksi reitin varrelle tulee myös useita yöpymisiä. Minä yövyn aina autossa, ”ratillisessa yksiössäni”, ja nukun siellä aivan yhtä sikeästi kuin kotona. Oikeastaan auto on täydellinen yöpymispaikka, mukava ja erittäin lähellä työpaikkaa! Roland nauraa.

Muutaman tunnin ajon jälkeen alamme lähestyä Norjan rajaa ja Svinesundin uutta tullia; se valmistui vasta kesäkuussa 2005 – ja siinä on vieläkin selvät urat vihkimisen jäljiltä. Kaukaa näyttää aivan kuin rakennukset olisivat täynnä värikkäitä talviperhosia, jotka räpyttelevät purevassa tuulessa. Lähempänä huomaamme kuitenkin, että ne ovatkin pieniä rei'itettyjä Norjan ja Ruotsin karttoja, joissa on käytetty eri värejä. Mukavaa, koristeellista ja hyvä naapurisovun symboli.

Matka jatkuu huimaavan kauniissa maastossa. Ohitamme Sandefjordin, Larvikin, Porsgrunnin, Arendalin ja pian olemme Kristiansandissa. Tällä välin ehtii jo tulla myöhäistä, ja on aivan pimeää. Rolandin sallittu 9 tunnin ajoaika lähestyy loppuaan, ja päätämme yöpyä Flekkefjordissa.

Seuraavana aamuna katsomme säätiedotusta huomattavasti tarkemmin kuin yleensä. Siinä varoitellaan lumipyrystä eri puolilla Norjaa, mutta toistaiseksi vain tuntureilla. Jatkamme matkaa, ja Flekkefjordin jälkeen ajamme jatkuvasti ylämäkeen. Moottori murisee ja kuluttaa varmaan 10 litraa 10 kilometrillä – ja koko ajan ilma tuntuu kylmenevän ja keli muuttuvan liukkaammaksi. Erään kukkulan harjalla ohitamme kyltin, jossa lukee Bue: - Nyt helpottaa, Roland toteaa, – nyt loppumatka Stavangeriin on lähes pelkkää alamäkeä. Sää alkaa lämmitä, eikä lumipyrykään saavuta meitä.

Yhtäkkiä huomaan, että pidän Rolandia kuljettajana; hänen oikea ammattinsa on kuitenkin kalusteasentaja. Mitä se oikeastaan tarkoittaa?
- Matka-asentajana toimimista, Roland naurahtaa, tai Kinnarpsin ”lähettiläänä”, jos se kuulostaa paremmalta. TTavoitteena on valmistaa ja toimittaa tuotteet keskeytymättömänä laatuketjuna. Minun osuuteni on ensisijaisesti vastata kuljetuksesta ja valvoa, että kalusteet puretaan kuormasta ja asennetaan oikein. Mutta lisäksi minun on yksinkertaisesti määrä olla paikalla ja vastailla kysymyksiin periaatteessa kaikesta Kinnarpsiin liittyvästä.
- Sitä paitsi näin saan myös melkoisesti hyödyllistä liikuntaa, Roland toteaa, olisi paljon pahempaa pelkästään ajaa, jolloin ei koskaan saisi fyysistä rasitusta. Näin saavumme viimein Stavangeriin, jota peittää sumu, sade ja 6-asteinen ilma. Kurvaamme Aker Kvaernerin alueelle ja ajamme jyrkkää rinnettä alas kohti yhtiön valtavaa laitosta. Roland painaa viimeisillä metreillä äänitorvea kuin ilmoittaakseen kaikille: täältä tullaan Kinnarpsin konttorikalustekuorman kanssa. Jälleennäkeminen onkin iloinen, toinen toisensa jälkeen tulee ”moikkaamaan”, tervehdyksiä, hymyjä ja suunsoittoa. Ei epäilyksen häivääkään, että he pitävät Rolandia erittäin tervetulleena kalusteasentajana!

Göran Henriksson