Ruotsin ehkä tunnetuin keksijä, Alfred Nobel.

Elämänlaadun parantajat

Normannit pitäkööt juustohöylänsä, amerikkalaiset puhelimensa ja saksalaiset röntgeninsä. Pieni Ruotsikin voi ylpeillä muutamista keksinnöistä. Erityisen kekseliäitä olemme olleet kaikessa raskaista teollisuustuotteista lääketieteen uutuuksiin.Tähän sisältyy tunnettuja tuotteita, kuten vetoketju, jakoavain,Tetra Pak ja tietokoneen hiiri sekä kevytbetoni ja napitettava nukutusmaski lapsille.

Keksintöihin pätee sama kuin muotoiluun. Niitä tehdään kaikkialla, käytetään lukuisissa eri tilanteissa, ja ne parantavat ja helpottavat jokapäiväistä elämäämme. Useimmiten niitä pidetään täysin itsestään selvinä. Useinkaan ei tule mieleen, että monet ovat edelleen hengissä sydämentahdistajansa tai insuliinin ansiosta ja että on kätevää kaataa maito tetra-pakkauksesta tai että on todella kätevää puhua puhelimen kuulokkeeseen. Kaikki nämä ovat edistysmielisten ruotsalaisten keksintöjä. Ainakin kerran vuodessa juhlallisen palkintojenjakotilaisuuden yhteydessä muistellaan Alfred Nobelia, jonka dynamiitti toi hänelle varman paikan maailman nerojen joukossa. Keksintöjä ovat siten kaikki täysin arkisimmasta kulutustuotteesta tuotteisiin, joista on tullut äärimmäisen tärkeitä teollisuudelle ja elinkeinoelämälle. Tuotteita, joista on usein tullut hyvin merkittäviä kansainvälisillä markkinoilla ja jotka ovat tuoneet sekä tekijän että hänen kotimaansa maailmankartalle.

Jos puutetta sanotaan keksintöjen äidiksi, tekninen nerokkuus on varmasti sen isä. Miten muuten olisi keksitty Celsius-asteikko, jakoavain, maidon separaattori tai puhelinvaihde? Vetoketjua unohtamatta. Juuri näitä kehittivät Anders Celsius, Johan Petter Johansson, Gustaf de Laval, Lars Magnus Ericsson ja Gideon Sundbäck. Näitä keksijöitä yhdistivät tiedonjanon, uteliaisuuden, kokeilunhalun, teknisten taitojen ja kärsivällisyyden kaltaiset ominaisuudet. Arvokkaita luonteenpiirteitä, joista viimeksi mainittua tarvitaan, koska täysin uuden tuotteen kehittäminen voi viedä monia vuosia, joiden aikana joudutaan usein kestämään monia takaiskuja. Sitä paitsi ideat joutuvat joskus pöytälaatikkoon, koska tarvittavaa tekniikkaa tai materiaalia ei vielä ole. Mainittujen ominaisuuksien lisäksi on eduksi ymmärtää ja tyydyttää tulevien käyttäjien tarpeita.Tätä ovat tehneet monet ruotsalaiset miehet ja naiset hyvässä keksijäympäristössä aina 1700- luvulta lähtien. Ruotsalaisen luonnontieteen sanotaan syntyneen vuonna 1739, jolloin perustettiin Kungliga Vetenskapsakademien (kuninkaallinen tiedeakatemia), joka on sittemmin organisoinut ja systematisoinut tutkimustyötä. Näinä aikoina vaikutti eräs Ruotsin tunnetuimmista tiedemiehistä, Carl von Linné. Samoin lievästi sanottuna tuottoisa keksijä ja teollisuusmies Christopher Polhem. Hän jäi historiaan yleisnerona, sillä hän on suunnitellut kaikkea kanavista, suluista, padoista ja silloista sahalaitoksiin, tiilitehtaisiin, keinutuoleihin, neulekoneisiin ja lukkoihin. Ja paljon muuta.

1800-luvun lopulla Ruotsissa koettiin kiihtyvän teollistumisen myötä sittemmin kansainvälisesti tunnettujen patentoitavien keksintöjen aalto. Tämän seurauksena perustettiin Ruotsin keksijäyhdistys (Svenska Uppfinnareföreningen) vuonna 1886. Edellisenä vuonna L. M. Ericsson keksi puhelimen kuulokkeen, ja 14 vuotta myöhemmin tuli markkinoille vetoketju. Lukko oli jo ajatuksena olemassa, mutta ruotsalais-amerikkalainen Gideon Sundbäck oli ensimmäinen, joka rakensi todella toimivan lukon. Hän patentoi keksintönsä vuonna 1914 Yhdysvalloissa, missä hän aloitti myös tuotteen valmistuksen. Myös vetoketjun ulkonäkö ja rakenne ovat säilyneet samoina noista ajoista lähtien.

Monet 1900-luvun uutuuksista näkivät päivänvalon USA:ssa. Esimerkiksi sähkökäyttöinen pölynimuri. Ensimmäisen kotikäyttöön tarkoitetun pölynimurin kehitti kuitenkin ruotsalainen AB Lux, sittemmin Electrolux, sillä amerikkalainen versio oli sekä valtavan suuri että hankala käsitellä.

Yhdysvalloissa aloitettiin myös maidon myyminen vahapintaisesta paperista valmistetuissa pakkauksissa. Erik Wallenberg ja Ruben Rausing jalostivat tätä ajatusta ja kehittivät siitä edullisemman, kunnes siitä tuli varmaan vallankumouksellisin, laajimmalle levinnyt ja parhaiten myyvä ruotsalainen idea 1900-luvulla:Tetra Pak. Tämän jälkeen ruotsalaisten tutkijoiden ja keksijöiden työhuoneista on lähtenyt melkoisesti tuotteita myytäviksi edelleen maailmanmarkkin-oille. Kaikkea tietokoneen hiiristä, rullavöistä ja selkä menosuuntaan käytettävistä lasten turvaistuimista itsestään liikkuviin pölynimureihin ja erityiseen nukutusmaskiin, jossa on napit lapsia varten.

Lääketieteen kehityksessä on keksitty muutakin kuin betasalpaajat, ultraääni, digitaalinen kuulolaite ja keinomunuaiset. Vuonna 1958 tekemässään leikkauksessa lääkäri Rune Elmqvist asensi ensimmäiselle potilaalle äskettäin valmiiksi kehittämänsä sydämentahdistajan. Tahdistaja on pieni paristokäyttöinen moottori, jolla pyritään stimuloimaan sydänlihaksen supistuksia, niin että sydänongelmista kärsivät voivat elää normaalia elämää. Samoin useimmat mahahaavapotilaat, Losecin ansiosta. Losec oli vuonna 1964 alkanut tutkimushanke, jossa arvioitiin, että peräti 10-15 prosenttia väestöstä kärsii sairaudesta ennemmin tai myöhemmin. Aina vuoteen 1988 asti, jolloin Losecia alettiin myydä Ruotsissa, hanke oli useita kertoa lakkautusuhan alla. Kävi ilmi mm. että tutkimuksessa käytetty aine oli myrkyllinen, jolloin jouduttiin tekemään aikaa vieviä muutoksia. Kaikkiaan noin 150 tutkijaa ja teknikkoa osallistui tulevaan menestyshankkeeseen, sillä nykyään Losec on maailman myydyin lääkeaine.

Keksinnöt ovat usein tulosta ihmisten tarpeista, joita syntyy teknisen kehityksen myötä. On tietysti vaikea ennustaa tulevaisuutta,mutta yksi on varmaa: tulevaisuudessakin päivänvalon näkee useita ruotsalaisia, enemmän tai vähemmän vallankumouksellisia keksintöjä.

Susanne Helgeson