Valoa riitti!

Juuri nyt valaistusalalla tapahtuu paljon.Tässä pieni yhteenveto tilanteesta.

Nykyään valoa ei sytytetä vain näön vuoksi. Ei, syynä on yhtä paljon halu näkyä, antaa huoneelle tietty luonne. Tai lämpöä, sekä henkistä että puhtaasti fyysistä.Tietoa valaistuksen mahdollisuuksista on aina ollut teatteriväen keskuudessa. Lavastajat ja valaistuksesta huolehtivat tietävät, miten huoneen saa kylpemään iltapäivän valossa, miten sen saa valon avulla muistuttamaan vaatekomeroa tai suureksi kuin juhlasali. Sisustuksen ammattilaisilla on paljon opittavaa teatterista.Vielä enemmän nyt, kun kokeilumahdollisuuksia on aivan eri lailla kuin ennen.

Perinteisillä hehkulampuilla tai vanhoilla loisteputkilla pystyy tuskin piilottamaan itse valonlähteen, himmentämään valaistusta tai vaihtelemaan valon luonnetta. Valaistusalan teknisen kehityksen ansiosta voidaan vapaammin päättää, miten ja minne valokiehkurat sijoitellaan, mutta myös, miltä ne näyttävät.Teknisesti maailman johtavat valaistusyhtiöt Philips ja Osram tekevät jatkuvasti laajaa kehitys- ja tutkimustyötä. Siellä luodaan itse edellytykset erillisten laitteiden suunnittelulle. Valaistusalalla on useiden vuosien ajan yritetty saada arkkitehtejä ja sisustajia käyttämään valoa yhtä huolettomasti kuin värejä ja sisustusmateriaaleja – ja niiden vaihtoehtona. Ja siinä on melkein onnistuttu.

Vaikka energiankäyttöä on viime vuosina tehostettu huomattavasti (energiansäästölamput ja T5-loisteputket ovat pienentäneet energiankulutusta laitetta kohden), ympäristökeskustelu merkitsee yhä suurempia vaatimuksia energiansäästölle valaistusalalla; siis yhä uusia haasteita alalle kokonaisuudessaan.

Mitä tapahtuu juuri nyt? Kehitys kulkee muutamiin eri suuntiin.
Puhutaan integroidusta valosta, joka tarkoittaa valaisevia komeroita, aukkoja, uurteita tai pilareita, jotka valaisevat sen sijaan, että niitä valaistaisiin. Kuten Ingo Maurerin kattovalaisin ”Schlitz Up” – katon leikkaus muistuttaa taiteilija Lucio Fontanan viipaloiduista öljymaalauksista. Tai Mimmo Paladinon suunnittelema ”Dulcinea” – 2 metriä korkea hahmo, kuin mies kaftaanissa. Tai Karim Rashidin Artemidelle suunnittelema ”Cadmo vetro”, joka on valmistettu teräksestä ja puhalletusta lasista. Se kuuluu samanaikaisesti toiseenkin trendiin, yhdistelmälaitteisiin, koska siinä on käytetty sekä halogeeni- että energiansäästölamppuja. Joskus samassa tuotteessa yhdistellään halogeeneja ja loisteputkia. Joskus taas halogeeneja ja LED-valoja (valodiodeja), kuten Fabbianin ”Riccio”-valaisimessa, jonka on suunnitellut DesignZagato. Kun pyritään valmis tamaan energiatehokkaampia lamppuja, käytetään moderneja loisteputkia, energiansäästölamppuja, pieniä metallihalogeenityyppejä purkauslamppuja eikä vähiten LED-valoja, joista on tullut yhä yleisempiä sekä yksityisessä että julkisessa miljöössä. LED-tekniikassa mittasuhteet ovat pieniä, energiaa kuluu vähän, käyttöikä on pitkä ja valot luovuttavat tuskin lainkaan lämpöä mutta antavat silti runsaasti valoa. Kun lämmönlähde pysyy viileänä, valaisimia voidaan valmistaa myös lämmölle herkistä materiaaleista, tekstiileihin voidaan kutoa lamppuja ja yhdistellä erilaisia muoveja.

Myös itse muotoilussa on useita suuntauksia, kohti veistoksellisempia muotoja mutta myös kohti yhä pienempiä mittasuhteita – kaikkia vaihtoehtoja, joiden pohjana käytetään uusia teknisiä mahdollisuuksia. Pelkistetyimpiä käytetään ennen kaikkea toimistoympäristöissä. Siellä näkee esimerkkejä maksimaalisesta liikkuvuudesta yhdistettynä minimaaliseen materiaalien käyttöön ja taloudelliseen muotokieleen. Muissa laitteissa (pöytälampuissa ja kattovalaisimissa) nähdään joskus leikkisyyttä (”Leti”, design Matteo Ragni), joskus taas yllätyksiä (Flosin ”Skygarden”, design Marcel Waners), joskus näyttävämpiä (”Hungry”, design Ali Siahvoshi, tuottaja Fabbian) tai humoristisempia ratkaisuja (”Nebula”, design Joris Laarman, tuottaja Flos ja ”Cluster Lamp”, design Joel Degermark Moooille). -