Paremmassa valossa

- Parempi valo on yksinkertaisesti kannattavampaa!
Näin sanoo valofriikki, mitä nimitystä Torbjörn Eliassonista voi takuulla käyttää.Teollisuusmuotoilija, Göteborgissa toimivan White designin johtaja ja eräs Ruotsin parhaita asiantuntijoita valaistuksen alalla.

Jo vuosia ennen valmistumistaan muotoilun ja taidekäsityön korkeakoulusta HDK:sta 80-luvun lopulla hän alkoi harjoitella Whitessa, joka kuuluu Pohjolan suurimpiin arkkitehtitoimistoihin.Yhdistävä linkki oli sisustusarkkitehti Olle Anderson, joka silloin oli sekä HDK:n professori että White designin johtaja.Torbjörnille hänestä tuli tärkeä esikuva.

Olle Anderson oli laajan sisustusarkkitehti- ja kalustesuunnittelijatoimintansa puitteissa piirtänyt muun muassa lukuisia laitteita, joista kuuluisin on kenties Stockholm-ulkovalaisin, joka tuli tunnetuksi kilpailussa, jonka Olle ja Torbjörn voittivat yhdessä. Ei kestänyt kauan, kun hän oli saanut jo oppipoikansa Eliassoninkin samalle tielle.
- Aika nopeasti pääsin töihin Ikealle pitämällä siellä valoesittelyn. Tämä taas johti suoraan eteenpäin sekä suunnittelutoimeksiantoihin että lukuisiin seminaareihin ja kursseihin, joissa tärkeimpiä aiheita oli tavaratalojen valaistus. Lopuksi julkaistiin myös kirja, Ljusboken.

Juuri tänä vuonna Eliasson tekee intensiivistä yhteistyötä Ikean kanssa jännittävässä hankkeessa, jossa on kyse tulevaisuuden lampuista. Tämä vuonna 2008 lanseerattava erittäin salainen hanke toteutetaan yhdessä lasisuunnittelija Anne Nilssonin kanssa. - Valtavan hauskaa työskennellä yhdessä hänen kanssaan, Eliasson sanoo.

Laitteiden suunnittelijana hän on viime aikoina ryhtynyt yhteistyöhön myös ruotsalaisen Blondtehtaan kanssa, jonka tuotteista suurin osa on hänen piirtämiään. Suurin osa ajasta hänellä kuitenkin menee arkkitehtuuriin liittyvään työhön, jossa hän valaisee kaikenlaisia ympäristöjä. Esimerkiksi yksityisiä puutarhoja on syntynyt salamannopeasti, tehtäviä virtaa sisään. Julkisiakin paikkoja on usein työn alla. Esimerkiksi toreja ja pysäköintialueita eri kaupungeista Ruotsissa, tai kylpylä pysäköintialueineen. Usein hän on työskennellyt yhdessä tunnetun maisema-arkkitehdin Ulf Nordfjellin kanssa, joka on juuri tänä vuonna saanut runsaasti kansainvälistä huomiota ruotsalaisen Linné-puutarhan ansiosta, joka palkittiin kultamitalilla Chelsea Flower Show 2007 -näyttelyssä.
- Valossa tärkeintä ei ole tekniikka, kertoo Torbjörn lasitetussa kokoushuoneessa Whiten pääkonttorissa Göteborgissa. Luxien laskeminen ei ole minun alaani. Sen sijaan pyrin luomaan ja korostamaan elämystä.Tätä näkökohtaa on myös helpointa aliarvioida, koska sitä ei voi selkeästi mitata.  

Viihtyisyys ja toimivuus kuuluvat läheisesti yhteen, kun kyse on valosta, hän jatkaa. Tärkeintä on hahmottaa ja rajata tilaa, korostaa joko vaaka- tai pystysuoria mittasuhteita. Tässä kaikki Ikea-tavarataloista saadut kokemukset ovat olleet hyödyksi, toimineet täysimittaisena kokeiluna. Sellaisissa raaoissa ympäristöissä valon hajonta ja vaihtelu kiinnittävät äärimmäisen paljon huomiota.

Siksi ensimmäinen askel on aina harkita, miten paljon valoa tiettyyn ympäristöön oikeastaan halutaan. Mitä harkitumpaa, sen parempi. Sekä hyvin toimivat työympäristöt että vahvemmat tavaramerkit, joita valolla saadaan aikaan, parantavat kannattavuutta.

Tämän hyvän valon luomisessa on Torbjörnin mielestä suurelta osin kyse kokemuksesta ja psyko logiasta. Hieman halveksivat käsitteet, kuten impja viihtyisyystekijä (englannin ”the imp anc cosy factor”), toistuvat siksi usein hänen suorassa, tuskin lainkaan teknisessä tavassaan puhua valosta. Imp tarkoittaa tässä vaikuttavaa (impressive).
- Kyllä, ne ovat erittäin tärkeitä, eivätkä vähiten tavaramerkin kannalta. Jos asiakas pitää toimiston sisäänkäyntiä kovin tylsänä, se vaikuttaa hänen käsitykseensä yrityksestä, joka tiloissa toimii. Jos taas asiakas pitää sisäänkäyntiä tyylikkäänä ja mielenkiintoisena, mikä voidaan saada aikaan oikealla valaistuksella, se heijastuu myös toimintaan.

Whiten arkkitehdit, joihin Torbjörnin yritys sisältyy, keskittyvät eniten rakennusten piirtämiseen ja suunnitteluun.Tehtävään ei aina välttämättä kuulu valaistus. Mutta juuri arkkitehtien ja valosuunnittelijoiden yhteistyötä hän pitää valtavan tärkeänä. Tähän sisältyvät sekä luonnonvalo että keinotekoinen valaistus.

Valaistuksen pohjana on valon jakaminen. Silmän ohjaaminen valoisien alueiden ja pisteiden kautta. Tämä ei Torbjörnin mielestä missään tapauksessa tarkoita pimeyden välttämistä. Päinvastoin.
- Ei, pimeää ei tarvitse pelätä, hän sanoo.
On myös tärkeää, ettei ajatella pelkästään lamppuja. Sen sijaan pitäisi ajatella nimenomaan valoa, mielellään eloisan vaihtelevaa valoa, jossa on paljon vastakohtia.Valoa ja pimeää, varjoja ja päivänvaloa, lämmintä ja kylmää, erilaisia värinmuutoksia valossa. Parhaimmillaan valo voi sekä helpottaa eri toimintoja että tehdä ympäristöstä eloisamman. Kun tietää, millaiseen valoon pyrkii, on myös helpompi valita lamppuja.

Kun on alkanut ajatella tähän tapaan, syntyy pian uusi käsitys valaistuksesta. Vanhoja toimivuuteen liittyviä sääntöjä tukee taustavalon ja strategisemmin suunnatun pistevalon yhteistyö – ne pätevät toki edelleen.Yleisvaloa ei kuitenkaan saada asettamalla heikosti valaiseva kattolamppu kaikkien päiden yläpuolelle. Sen sijaan, kuten Torbjörn sanoo, valoja kannattaa sijoittaa pystysuorille pinnoille. Toisin sanoen useimmiten valaistaan seiniä, mieluiten vinosti suunnatulla valolla. Pehmeän taustavalon lisäksi tällöin tulee näkyviin myös tila, joka saa arkkitehtonisen rajauksen. Se koetaan samalla sekä valoisaksi että tunnelmalliseksi.

Ingrid Sommar