Akustiikka – yksilöllinen tarina

Korvia ei saa koskaan suljettua. Siksi yksi toimistoympäristön tärkeimpiä ominaisuuksia on ääniympäristö. Että toimistossa työskentelevät pitävät akustiikkaa hyvänä. Mutta ihmiset aistivat äänen eri tavoin, mitä on pidettävä suunnittelun lähtökohtana.

Ääni on monimutkaista. Sen kokeminen on äärimmäisen subjektiivista.Ensimmäinen toimenpide hyvän akustiikan luomiseksi avoimeen toimistotilaan on siksi tarveanalyysi, jossa mieluiten huomioidaan kaikkien mielipiteet, joita asia koskettaa. Mihin oikeastaan pyritään? Millainen on hyvä akustiikka toimistossa työskentelevien mielestä?
- Ongelmat eivät ole koskaan samanlaisia eri toimistoissa, kertoo Alf Berntson, akustiikkaan erikoistunut insinööri göteborgilaisesta Artifonkonsulttiyrityksestä.

Artifonin akustiikkakonsultit eivät työskentele ainoastaan toimistotilojen äänen parissa vaan enimmäkseen ympäristöissä, joissa ääni on pääasia, kuten ooppera- ja konserttitiloissa. Toimistoista, etenkin avoimista toimistotiloista,on tulossa heille yhä tärkeämpi työsarka.Ratkaisevaa on se,työskentelevätkö ihmiset toimistoympäristössä enimmäkseen yhdessä vai jokainen erikseen. Jos taas kaikki tekevät yhteistyötä ja heidän on
jatkuvasti kommunikoitava keskenään, eristystarpeet ovat toisenlaiset. Työskentelystä voi päinvastoin tulla vaikeampaa.
- Tarveanalyysi ratkaisee, Alf Berntson toteaa.

Tekniikat, joita käytetään akustiikkaongelmien ratkaisemiseen analyysin jälkeen, ovat hyvin vakiintuneita. Kyse on seinien, lattioiden ja sisustuksen materiaalivalinnoista. Ja seinäkkeiden pystyttämisestä tiettyjen työpisteiden välille. Sekä menetelmistä, joilla äänieristystä voidaan tarvittaessa vielä tehostaa. Suuremmissa tiloissa voidaan käyttää pohjahuminaa, äänimattoa, jonka johdosta naapurin ääni häviää yleiseen sorinaan. Tämä menetelmä ei kuitenkaan sovellu yhtä hyvin pienempiin tiloihin, missä humina voi tuntua yksinomaan häiritsevältä.
- Ääni koetaan usein tiedostamatta, Alf Berntson selittää. Vastaamme on tullut tapauksia, joissa työntekijät ovat yhtäkkiä saaneet niskasärkyä ja valittaneet vedosta. Tämän onkin havaittu johtuvat siitä, että he ovat tulkinneet tietyn taustakohinan ilmanvaihtoääneksi. Ja alkaneet tiedostamattaan tuntea vetoa, joka on peräisin olemattomasta laitteesta.

Äänitekniikan esiinmarssin tahdissa lisääntyvät myös mahdollisuudet käyttää taustaääniä radikaalimmin. ”Muotoilla” ääntä samaan tapaan kuin on totuttu tekemään valon suhteen. Säveltäjä Åke Parmerud ja musiikkitekniikkatoimittaja Olle Niklasson ovat erikoistuneet ääniarkkitehtuuriin Audiotechture-nimisessä yrityksessään. Tilan ominaisuuksia voi korostaa äänen avulla ja ottaa käyttöön taustaäänen.

Silloin kyse on subliminaalisesta äänestä. Sitä on ympärillämme, mutta kuulemme sen vain juuri ja juuri. Ei ainakaan juuri tuulettimien ja muiden laitteiden ääniä, jotka väsyttävät ja ärsyttävät henkisesti, vaan ääntä, jota tuskin huomaamme. Audiotechturen menetelmänä on peittää ikävät äänet heikoilla miellyttävillä äänillä, jotka usein ovat peräisin luonnosta.Tuulen tai lorisevan veden äänillä, linnunlaululla. Äänet ovat hyvin hiljaisia, mutta alitajuisesti huomaamme eron. Luonnon äänet ovat stimuloivia, ne tekevät meistä pirteitä ja virkeitä. Ne voivat vaikuttaa jopa yleiseen kokemukseen tilasta. Tila koetaan ääniarkkitehtien mukaan suuremmaksi, jos siellä kuuluu ulkoa peräisin olevia ääniä. Seiniä voi ”purkaa” äänen avulla.
- Tämä on vasta alkua, Åke Parmerud kertoo. Tilan luominen äänen avulla tarjoaa suuria mahdollisuuksia.

Ingrid Sommar