Toimisto – kaupunki pienoiskoossa

Toimistoympäristöjen suunnittelussa tulisi entistä enemmän huomioida työntekijöiden tarpeet.Tätä mieltä on göteborgilainen sisustusarkkitehti Kajsa Nordström, joka sai vuonna 2003 Kinnarpsin Jarl Andersson -stipendin.Todellisuudessa toimistoa tulee hänen mielestään pitää pienoiskokoisena kaupunkina.

Monet toimistoympäristöt ovat stereotyyppisiä ja tylsiä, Kajsa toteaa. Siksi hän haki Jarl Andersson -stipendiä tutkiakseen visioita toimistosta mielikuvituksellisempana ja ihmisystävällisempänä ympäristönä. Hän antoi tutkimukselleen nimeksi ”Nya sociala landskap” (Uusi sosiaalinen ympäristö). Hänen mielestä syyt yksitoikkoisiin, tylsiin toimistoihin ovat kaavamaisessa taloudellisessa ajattelussa ja hierarkkisissa rakenteissa. Työntekijöitä yksilöinä ei huomioida riittävästi suunnittelussa – asuinympäristöissä yksilöiden huomioiminen on huomattavasti yleisempää. Juuri tämän psykososiaalisen näkökulman hän halusi tuoda esiin. Hänen oma työympäristönsä on lievästi sanottuna vaihteleva. Tapaamme Io-suunnittelustudiossa, karussa göteborgilaisessa kellarihuoneistossa, jossa  hän muutamine työntekijöineen antaa muodon taloille, kalusteille, grafiikalle. Tämän lisäksi hän tekee toisinaan töitä CNA-arkkitehtitoimistolle sekä siskolleen Lisalle, joka on säveltäjä ja muusikko. Kajsa tekee myös lavasteita. Sen lisäksi hän opettaa muotoilun ja taidekäsityön korkeakoulussa HDK:ssa.

Stipendihanke vei hänet useille opintomatkoille. Ne, samoin kuin muut tulokset ja näkemykset, on nyttemmin koottu eloisaksi kirjaksi, jolle hän tapaamisemme aikaan juuri haeskelee kustantajaa. Kirjassa selostetaan hänen oppimaansa, ja mukana on myös ”resepti”, kuten hän sitä kutsuu, hyviin ja inhimillisiin toimistoympäristöihin. Oikeastaan toimistoa tulisi tarkastella kaupunkina, hän väittää.Siinä tulee olla toreja ja yksityisiä alueita, välitiloja ja asteittaisia muutoksia – aivan kuin vanhoissa kylissä ja kaupunkien keskustoissa. Suunnittelun tulee alkaa sisältä ja jatkua ulospäin. Yksittäisten työntekijöiden yksityisistä alueista julkisiin tiloihin. Yhteiset, avoimet pinnat suosivat epävirallisia tapaamisia ja viestintää.Yksityiset alueettaas sopivat keskittyneeseen työskentelyyn, pieniin tapaamisiin.

Tilan ulottuvuuksien tulisi mielellään voida kasvaa myös korkeussuunnassa – kuten kaupungissa. Tämä luo dynamiikkaa ja ehkäisee nelikulmaista hierarkkista ajattelua.Tässä auttavat eri mittasuhteet, jotka voivat kohottaa ympäristöä. Ääni, väri, tuoksu, materiaalivalinnat, pintakerros. Luonnollisesti myös valo,joka on toimiston ratkaisevimpia ominaisuuksia. Runsas valo on elämälle ehdottoman tärkeää, eikä vähiten päivänvalo. Aivan yhtä tärkeitä ovat kasvit, jotka tuovat sisätiloihin ulkoilmatunnelmaa. Saadakseen materiaalia kirjaansa Kajsa tutki sekä ruotsalaisia – kuten Tomtebodan postia ja  Göteborgin JC:tä – että muutamia kansainvälisiäkin toimistoja.Enimmäkseen belgialaisia ja hollantilaisia, kuten muotoiluyhteisö Droogin värikkäitä tiloja Amsterdamissa.
- Siellä olin onnekas, hän kertoo. Kun tulin sinne, paikalla oli taiteilija Franck Bragigand, joka oli suunnitellut tilojen värit.

Droog-toimiston koko ideana on muutosten tekeminen väreillä. Voimakkailla, rohkeilla sävyillä. Väritykselle ei ollut suoranaista suunnitelmaa, vaan Bragigand oli paikalla maalaustilanteessa, toimi tunteen pohjalta. Kajsaa kiehtoi näin syntynyt värikylpy, mutta hän mietti myöskin sitä, millaista siellä olisi työskennellä. Kun hän soitti Droogiin puolen vuoden kuluttua, hän sai kuulla, että työntekijät viihtyivät todella hyvin. Värit, joita he itse olivat olleet valitsemassa, olivat inspiroivia. Epäilevämmin hän suhtautui Interpolisvakuutusyhtiön Tilburgissa sijaitsevaan jättitoimistoon, jossa on yli 2000 työntekijää. Näkymä vaikutti samalta kuin joustavat ruotsalaiset konttorit noin vuosikymmen sitten, kun kaikkien työntekijöiden piti yhtäkkiä työskennellä enimmän aikaa kotoa käsin ja pistäytyä vain silloin tällöin toimistolla kannettavineen. Miten sosiaalista elämää voisi syntyä, kun työntekijät eivät koskaan tavanneet toisiaan, hän ihmetteli.Tilburgin sisustukset olivat kuitenkin kiehtovia.

Toimistoympäristön hahmottelussa oli ollut mukana useita suosituimpia hollantilaisia suunnittelijoita, kuten Marcel Wanders ja Atelier van Lieshout. Kokouspaikat muistuttivat sadunomaisia kivitaloja ja huonekalut elefantteja sulkien kokonaan sisäänsä niissä istuvat kokousten osanottajat. Hänestä ei kuitenkaan riitä, että ympäristöt ovat vain visuaalisesti jännittäviä. Kunnianhimon tulee kattaa toimistohanke kokonaan, aina työpisteistä ulkotiloihin, jotta tulos olisi mallikelpoinen. Esimerkiksi JC:llä vaikutti siltä,että suunnittelulla pyrittiin pikemminkin herättämään kunnioitusta asiakkaissa kuin hyödyttämään työntekijöitä. Postissa erilliset työpisteet vaikuttivat kunnianhimoisesta arkkitehtuuristaan huolimatta tulleen viime kädessä. Muutamat toimistot, joissa hän vieraili, olivat puhtaita kauhuesimerkkejä virheellisestä ylisuunnittelusta. Pieni webbiyritys oli pyrkinyt elävään, luontevaanympäristöön eräänlaisilla taipuisilla kumpareilla. Henkilökunnan ainoana haaveena oli tavallinen sileä lattia!

Kajsan mielestä toimistoympäristöt eivät saisi myöskään olla liian värikkäitä.Tärkeämpää on, että ympäristö henkii avoimuutta. Tunnetta siitä, että muutos on mahdollista. Tämän hän huomasi selvästi Belgian Beurschouwburgissa sijaitsevassa teatterissa, joka oli mielenkiintoisena tilapäisratkaisuna sijoitettu vanhaan teollisuusrakennukseen. Loistava ympäristö, Kajsa ajatteli rajusta ratkaisusta. Kun hienommat, uudet tilat valmistuivat, ne olivat kuitenkin ankeammat. Hänestä ”satunnaista dynamiikkaa” tulee arvostaa.

Juuri loppuun kuluneita teollisuustiloja hän pitää usein täydellisinä moderneille, psykososiaalisesti toimiville toimistoille. Hylätty, reilun kokoinen teollisuusrakennus voi toimia loistavasti ulkoisena neutraalina kuorena sisätilojen runsaille, joustaville tiloille. Myös yrityksen näkökulmasta on eduksi, etteivät tilat ole aivan liian räätälöityjä ja valmiita, koska nämä ympäristöt voivat kasvaa ja muuttua yrityksen mukana. Kajsan peruskiviä on se, että yrityksen ja yksilön näkökulmia voidaan yhdistellä.
- Suuri osa siitä, minkä puolesta puhun, vaikuttaa yhä ajanmukaisemmalta. Se on positiivista. Menestyvät yritykset oppivat paremmin tiedostamaan, että työntekijöitä ja heidän toiveitaan ei voi jättää huomiotta. Pätevä henkilökunta on voimavara,joka usein vaihtelee.Siksi houkuttelevien työympäristöjen luominen on yhä tärkeämpää.

Ingrid Sommar