Varo istuinansaa!

”Älä keiku tuolissasi!” Niin meille kaikille on sanottu lapsina.Tämä moite on syöpynyt syvälle mieliimme, joten ajattelutavasta on vaikea vapautua. Mutta jos liiketutkijana ja ergonomina toimivan tri Dieter Breitheckerin havainnot tunnettaisiin laajemmalti, emme kenties olisi kuulleet tätä nuhdetta aivan niin usein. Ottakaa oppia lapsista! Hän rohkaisee ja kehottaa meitä kaikkia varomaan istuinansoja. Ne saavat olomme tuntumaan vain huonommalta.

”Lasten luontaisilla tavoilla liikkua, hyppiä lätäköihin, sotkea savella, kiipeillä puissa tai keikkua tuoleissa on kaikilla tarkoituksensa: heidän kehonsa liikkumistapojen laadullinen organisointi. Siksi lapsen luontaisen istumatavan pitäisi olla kannustava tekijä pyrkiessämme vaikuttamaan fysiologisiin istumaolosuhteisiin. Me aikuiset tulkitsemme jatkuvasti väärin lasten kehonkieltä,sanoo saksalaisen ryhdin ja liikkeen parantamiseen perehtyneen instituutin (Bundesarbeitsgemeinschaft für Haltungs- und Bewegungsförderung e.V.) johtaja tri Dieter Breithecker.

”Oikeastaan kyse on terveestä levottomuudesta. Liikkuminen on ehdottoman välttämätöntä sielun ja ruumiin sopusointuisen kehityksen kannalta. Me aikuiset voimme ja meidän täytyy oppia tästä. Istumatyötä tekevät tarvitsevat säännöllistä rytmin vuorottelua jännityksen ja rentouden välillä. Juuri sitä lapset tekevät keikkuessaan tuolissa. Kehon luonnollinen toiminta on ratkaisevaa sekä hyvinvoinnin edistämisen että tuottavuuden lisäämisen kannalta.

Tri Dieter Breithecker on tehnyt merkittävää istumiseen, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tutkimustyötä. Hän on huolissaan siitä, että jotkut ergonomit ajattelevat yhä antropometrisesti eli määrittelevät istumakorkeuden, istumasyvyyden ja selän korkeuden suhteet vastaamaan jonkinlaisia keskimääräisiä kehon mittasuhteita. Näin he saavat tietoa käytettäväksi istuinten valmistuksessa.

”Ihmiset eivät ole jäykkiä mittayksiköitä, eikä heitä yksinkertaisesti voi standardoida. Siksi kukaan ei tunne standardoitua tuolia sopivaksi. Pyrin holistiseen kuvaan ihmisestä, lähestymistapani on antropologinen. Tarvitsemme ”ergodynaamisia” ratkaisuja, istuimia, jotka on muokattu henkilön liikkumistarpeen mukaan, eikä päinvastoin. Ergonomisessa lähestymistavassa keskipisteenä tulee olla koko ihminen, eivät vain hänen kehonsa mittasuhteet.

Ei riitä,että tuoli vain mahdollistaa lonkkanivelten liikkumisen”, tri Dieter Breithecker väittää ja vaatii sen sijaan vapaasti kelluvaa istuinaluetta, joka muokkautuu automaattisesti kehon luonnollisten liikkeiden mukaan.

”Mielestäni vapaasti kelluvilla mekanismeilla varustetut toimistotuolit ovat huomattavasti parempia kuin yksinkertaisella synkronoidulla mekanismillavarustetutantropologis-ergonomisesta näkökulmasta. Etenkin kahdeksan tuntia päivässä toimistossa työskenteleville”, hän toteaa.

Istuminen voi olla yksilöllistä, mutta kaikille on tärkeää pystyä liikkumaan vapaasti. Tri Dieter Breitheckerin mukaan vapaasti kelluvalla mekanismilla varustetun toimistotuolin sallimat ja inspiroimat muutokset istuma-asennossa, kuten voimakkaat lantion liikkeet ja napakka jalkojen dynamiikka, takaavat jatkuvan verenkierron ja lihasten rentoutumisen ja kireyden välisen tasapainon.

”Tasapainoinen lihastoiminta stimuloi nivelten, jänteiden ja lihasten reseptoreita ja lähettää vastaavia viestejä aivoihin. Siksi meistä tuntuu paremmalta, meidän on helpompi keskittyä ja myös työkapasiteettimme kasvaa.

Lotta Jonson