Ruotsin syvimmällä sijaitseva toimistotyöpaikka on Kiirunassa.

Toimitus maan alle

Ruotsin syvimmällä sijaitseva toimistotyöpaikka on Kiirunassa. LKAB:n kaivoksessa 775 metriä maanpinnan alapuolella. Ja niin kuin se ei riittäisi… Pian on aika laskeutua vielä alemmas sisustamaan vähitellen muun muassa toimistoa, ruokasalia ja muita henkilöstötiloja lähes 1 400 metrin syvyyteen.

Yksi varhaisimmista science fiction -romaaneista, Jules Vernen ”Matka maan keskipisteeseen”, on kiehtonut sukupolvea toisensa jälkeen jo vuodesta 1864. Ja myönnä pois, että matka jo tuhat metriäkin maan alle kuulostaa aavistuksen pelottavalta. Vaikkakin myös mielikuvitusta kiehtovalta ja jopa eksoottiselta.

Ajatus autoteistä, jotka johtavat 1045 metriä maanpinnan alle, on ällistyttävä, mutta Kiirunassa se on arkipäivää. Siellä on 450 km kiemuraisia ajoteitä, joilla liikennöidään päivittäin – molempiin suuntiin. Kaivoksessa 25 vuotta työskennellyt Christer Emanuelsson työtovereineen suhtautuu asiaan siis rauhallisesti. Heidän mielestään maan päällä ja alla ei ole kovin erilaista. – Kyllä, niinhän se on, jos sitä ajattelee. Mutta muuten täällä näyttää suunnilleen samalta kuin millä työpaikalla tahansa. Täällä on tietysti aika likaista ja hieman pölyisempää kuin yleensä. Ei juuri kannata käyttää valkoisia liinoja. Mitään dramaattistakaan tuskin tapahtuu ihan huomispäivänä, vuoteen 2012 asti toiminta säilyy ennallaan, mutta sen jälkeen on aika siirtyä seuraavalle päätasolle. Sen pitäisi olla 1 365 metrin syvyydessä.

Muuttoalemmasonyhteydessärautamalmiesiintymän ulottuvuuteen. ”Malmisuoni” kulkee vinottain itse Kiirunan kaupungin alla. On mentävä syvemmälle ja tunkeuduttava nykyisen kaupungin keskustan alle. Repeämien ja romahdusvaaran vuoksi joidenkin kaupunginosien on muutettava. Keskustelut siitä, mitä, milloin ja miten, ovat jatkuneet jo vuosia. Tietyt infrastruktuuriuudistukset, joihin kuuluu esimerkiksi sähkönjakelu, ovat tässä vaiheessa selvät. Uutta rautatieosuutta on juuri alettu rakentaa, mutta jäljellä on vielä paljon ”pehmeää” pohdintaa sen suhteen, mitä rakennuksia kannattaa siirtää. Jo jonkin aikaa sitten tehtiin joka tapauksessa päätös siitä, mihin kaikkien tulisi muuttaa, nimittäin luoteeseen kohti nykyistä Luossavaaraa. Useimmat tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että ainutlaatuisen kaunis kirkko on saatava mukaan – vaikka sen katsotaan olevan uhattuna vasta vuoden 2033 tienoilla.

Kova mutta myös viihtyisä työpaikka
Kinnarps on toimittanut kaikki kalusteet LKAB:lle jo lähes kymmenen vuoden ajan.Rankka ympäristö – niin, se on kuitenkin rankempi kuin muut, vaikka Christer Emanuelsson vertasi sitä ”mihin tahansa työpaikkaan” – asettaa kovat vaatimukset sisustuksen kulutuksen- ja käytönkestävyydelle. Suuri osa maan alla tehtävästä työstä tapahtuu toimistoympäristön ohjauspöydän äärestä käsin. Malmin kairausta ja kuormausta valvotaan tietokoneilla. Muutamat pöydät on räätälöity LKAB:lle, muu on peräisin vakiovalikoimastamme. Ergonomia on äärimmäisen tärkeää, ja ehdoton vaatimus konttorikalusteille on korkeuden säätömahdollisuus. Koska kaivoskäytävistä kulkeutuu pölyä sisään ja työvaatteet ovat useimmiten hieman likaisempia kuin tavallisilla toimistotyöntekijöillä, pöytäpintojen on kestettävä kulutusta erityisen hyvin. Koivu- tai pyökkilaminaatti täyttää yleensä tarpeet täällä alhaalla. Aivan kuin missä tahansa tavallisessa toimistossa, kaivoksessakin on tärkeää, että taukotilat ja henkilökunnan ruokasali tuntuvat sekä siisteiltä että viihtyisiltä. Siksi pehmustettuja sohvia ja lepokalusteita kuljetetaan myös maan alle.

Suora toimitus maan alle
 Stefan Rova on yksi Kinnarpsin kuudesta työntekijästä Kiirunassa. Joskus hän seuraa toimitusta kaivokseen. Kinnarps on nimittäin erikoisvarustellut auton ja saanut sen ansiosta luvan ajaa 45 asteen kulmassa alas kulkevaa ”vinorataa” asuttuun ”kaupunkiin” yli tuhannen metrin syvyydessä. Sieltä lähtee käytäviä kaivoksen eri osiin.Tietokoneiden näytöiltä voidaan valvoa jokaista laajalle alueelle haarautuvan rakennelman osaa. Maan alla ajamiseen hyväksytyssä autossa on muun muassa erityinen palovarustus, joka katsastetaan kerran vuodessa. Kaikki Kinnarpsin henkilökunnan jäsenet ovat myös saaneet erityisen turvallisuuskoulutuksen, jotta saavat ajaa alas kaivokseen ja työskennellä siellä. Suurten toimitusten yhteydessähän kalustekuljetuksen mukana seuraa asentajien lisäksi koko tiimi.

”Repeämien ja romahdusvaaran vuoksi joidenkin kaupunginosien on muutettava. Keskustelut siitä, mitä, milloin ja miten, ovat jatkuneet jo vuosia. ... Useimmat tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että ainutlaatuisen kaunis kirkko on saatava mukaan – vaikka sen katsotaan olevan uhattuna vasta vuoden 2033 tienoilla…”

– Tämä palvelu, suora toimitus ja asennus ilman välikäsiä myös maan alla, on tietysti etu meille, Stefan Rova toteaa.

Useimmille Kiirunan asukkaille, joihin lukeutuvat myös Christer Emanuelsson ja Stefan Rova, on tuskin mitään muuta vaihtoehtoa kuin LKAB:n toiminnan jatkaminen ja siten kaupungin muutto. Kiirunan alueen yhteisö on vasta noin satavuotias. Ennen kuin LKAB alkoi hyödyntää malmia,paikalla ei ollut mitään. Harvat ovat syntyneet ja kasvaneet Kiirunassa, vielä harvemmat ovat asuneet siellä useiden sukupolvien ajan. Ja nyt, jos LKAB ei voi jatkaa rautamalmin louhimista, kaupunki kuolee itsestään.

Lähes jokainen perhe on riippuvainen Kiirunan kaivoksen olemassaolosta, vaikka siinä työskentelee nykyään vallitsevissa suhdanteissa vain 300–500 henkeä, kaksikymmentäyksi vuoroa viikossa. Kairausreikä täytetään joka ilta räjähdysaineilla, jotka räjähtävät puoli kahden maissa yöllä. Silloin vapisee koko kaupunki. LKAB on Kiirunalle uhka mutta myöskin sen ainoa mahdollisuus.

LOTTA JONSON